Viime viikon tiistaina 10.11. osallistuin Työn ja ohjauksen merkitys
nuorten ammatillisessa koulutuksessa -seminaariin, jossa vietettiin OKM:n
rahoittamien nuorten työssäoppimisen ja oppisopimuksen kehittämisen hankkeiden
päätösjuhlaa meillä Sakkyssa. FT Lauri Järvilehto puhui työn merkityksestä niin
osuvia sanoja, että miettimistä on riittänyt moneksi päiväksi.
Mitä Järvilehto sitten sanoi? Paljon muutakin, mutta erityisen monta
kertaa sen, ettei ihminen tarvitse koulutustaan vastaavaa työtä vaan
intohimoaan vastaavaa työtä. Intohimoa vastaava työ on (sikäli kun Järvilehtoa
oikein tulkitsen) jotain, millä koen olevan merkitystä, jotain jonka koen
hyödylliseksi, jotain jota teen silmät vilkkuen, jotain jossa voin omia
kykyjäni hyödyntäen tehdä hyvää toisille. Ei siis niinkään sitä, mitä yleisesti
ottaen parhaana pidetään tai minkä tekeminen on juuri sillä hetkellä aina
hauskaa, vaan jotain, jolla on merkitys ja mieli. Jotain, jonka tekemisen koen
kutsumustani vastaavaksi.
Merkityksestä syntyy tekemisen mieli, ja kokemus oman tekemisen
merkityksellisyydestä motivoi meistä jokaista. Motivoitunut opiskelija ja
työntekijä tietää, miksi työtään tekee ja mitä hänen tarvitsee osata ja oppia.
Voisimmeko siis tarjota nuorille ja vähän aikuisemmillekin intohimoa vastaavaa
koulutusta? Ja onko intohimo aina nähtävissä heti opintojen alkaessa, vai
voisimmeko ruokkia sitä tarjoamalla monenlaisia mahdollisuuksia löytää oma
kutsumus? Näitä oivalluksen ja oppimisen paikkoja on maailma pullollaan,
koulussa ja työpaikoilla.
Intohimon toteuttaminen arjessa ei aina tunnu kovin intohimoiselta:
jokaiseen kutsumuksellisenkin työn arkipäivään kuuluu lukematon määrä asioita,
joita ei itsessään voi sanoa kovin mielenkiintoisiksi, mutta joita on
siedettävä. Merkitystä onkin etsittävä kauempaa, työn kokonaisuudesta ja
tarkoituksesta. Uskon työelämäympäristöissä oppimisen mahdollisuuksiin myös
sietämisen taidon kehittymisessä: työpaikalla kaikkien on tehtävä myös asioita,
jotka ”eivät nappaa”, muuten ei homma pyöri.
Sari Gustafsson kirjoittaa Ammattiosaamisen
kehittämisyhdistys AMKE ry: n sivujen blogissaan,
että Ammatillisen koulutuksen kohdalla tulee jatkossa keskittyä
hallinnon sijasta (tuotantolähtöinen toimintatapa) yhä enemmän
asiakaslähtöiseen toimintatapaan: Keskitytään ydintoimintaan,
pedagogiikkaan ja tuloksellisiin kohtaamisiin, joissa työelämän ja yksilön
tarpeet kohtaavat optimaalisesti.
Tätä ajatusta pureskellessani mietin, voisimmeko näin ajattelemalla ja toimimalla,
osaksi työpaikalla tapahtuvaa oppimista kehittäen luoda uusia mahdollisuuksia
kutsumuksellisempaan koulutukseen ja työhön, opiskelijan ja työpaikan
näkökulmasta merkityksellisiin kohtaamisiin? Ensimmäisiä Työpaikalla tapahtuu
-hankkeen oppimispilotteja valmistellaan parhaillaan: tulevaisuus tuottakoon
meille uusia kokemuksia kohtaamisten laadusta.
Maija Savolainen
projektipäällikkö, Työpaikalla tapahtuu -hanke
