Minulla oli
johtamallani työmaalla eräs harvasanainen jo harmaantunut 40-vuotta alalla työskennellyt
ammattilainen. Usein vaikutti siltä, että hän vain murahteli saapastellessaan
työmaalla, mutta hän oli viimeisen päälle arvostettu ammattilainen. Todellisen
ammattilaisen tunnistaa siitä, ettei hänellä ole koskaan kiire, mutta tulosta
syntyy paljon. Minulla oli nuorena johtajana halu kouluttaa työmaallani mahdollisimman
paljon harjoittelijoita. Kolmenkymmenen ammattilaisen työmaallani oli
enimmillään kuusi harjoittelijaa, jotka kiersivät eri työvaiheissa viikon
välein.
Uskoin
järjestämäni kiertävän ohjaustavan palvelevan tehokkaasti tulevien rakentajien
oppimista. Erään viikkopalaverin, jossa olivat mukana myös työmaani kuusi
harjoittelijaa, jälkeen päätin laittaa koulutus- ja johtamisfilosofiani
todelliseen testiin. Kysyin tältä sätkää käärivältä ammattimieheltä, että mitä
hän oli mieltä eri työvaiheissa viikoittain vaihtuvista harjoittelijoista. Hän
vastasi: ” Eivät ole vaivaksi ja hyvähän se on, että ovat, koska eihän näitä
hommia muuten opi.”
Tähän minut
yllättäneeseen lausahdukseen kiteytyy uskoni ja näkemykseni Sakkyn käynnistämää
Työpaikalla tapahtuu -hanketta kohtaan. Otan hankkeen hyvin henkilökohtaisesti
toimiessani sen ohjausryhmän puheenjohtajana, koska uskon hankkeeseen. Uskon,
että olemme hankkeen kanssa menossa oikeaan suuntaan koko ammatillisen
koulutuksen uudistusta, ja yhteiskuntamme kehitystä ajatellen. Enkä usko
ajattelevani liian laajasti, kun näen käsissämme olevan todellisen
kärkihankkeen. Teollisuus kokee todelliseksi ongelmaksi ammatillisen
koulutuksen huonon vastaavuuden työelämään.
Olen koko
työurani osaltani pyrkinyt lähentämään työpaikkoja ja oppilaitoksia ja tehnyt
tätä työtä molemmilla puolilla. Tulevaisuudessa on entistä tärkeämpää, että
oppilaitosten ja työpaikkojen välinen raja hämärtyy. Oppilaitosten on oltava
entistä enemmän osa työpaikkojen arkea ja työpaikkojen on ymmärrettävä oman työprosessin
kyljessä jatkuvana kulkevan opetuksen merkitys. Mestari-kisälliopetusmallin on
oltava kiinteä osa ammatillista koulutusta.
Myös opettaessani
ammattikorkeakoulussa minulla oli mahdollisuus luoda yhteistyössä alan
yritysten kanssa suoraan työmaille tehtävät oppimisprojektit. Myös ammattikorkeakoulujen
opetuksen opettajineen on integroiduttava tehokkaammin työelämään. Projektien
aikaansaaminen oli opettajanurani huippuhetkiä, ja ne syntyivät vain kovalla
työllä. Kiersin yrityksiä ja istuin vuoden päivät palavereita, ennen kuin
pääsimme pilotoimaan opintoja työmaille. Yritysten saaminen mukaan vaati paljon
jalkatyötä, eli muiden vielä lomaillessa olin jo töissä sopimassa yritysten
kanssa tulevista projekteista.
Samaa me
yritämme hankkeessamme tehdä isommin ja vaikuttavammin ja koko ammatilliselle
koulutuskentälle malliksi. Unelmien on oltava suuria. Niihin on uskottava ja
niiden eteen on tehtävä sydämellä töitä. Ahkera työnteko ja usko unelmiin ovat
tehneet Suomesta sen mallimaan, jossa elämme. Työnteon on jatkuttava myös hyvinvointiyhteiskunnassa.
Meidän on pystyttävä uudistamaan ammatillisen koulutuksen toteutus sellaiseksi,
että valmistuva opiskelija on entistä valmiimpi jatkuvasti kiivaammin kehittyvään
työelämään. Tällä on suora vaikutus myös kansalliseen kilpailukykyyn, jolla
turvaamme hyvinvointimme tulevaisuuden. Sakkyn hankkeessa muovaamme 32:n
ammatillisen tutkinnon opintoja siten, että jo 2017 aloittavat opiskelijat
pilotoivat ammatillisia opintoja, joissa 50% opiskelusta tapahtuu työpaikoilla.
Emme enää
halua toistaa menneisyyttä, vaan luoda rohkeasti uutta. Muutos on aina mahdollisuus, mutta muutoksen
johtaminen ja hallinta ovat aina työläitä. Kannan huolta myös yritysten ja
oppilaitoksen kyvystä vastata muutokseen, joka vaikuttaa molempien
perustoimintoihin. Suuri hanke on tarpeen, koska tavoiteltava muutos on suuri
ja sen toteuttamiseksi tarvitaan paljon työtä yhteistyöhalun lisäksi.
Hankkeen
ohjausryhmä näkee mahdollisuuksien lisäksi paljon haasteita. Pienin haasteista
ei ole se, että nykynuori näyttää olevan kiinnostunut liian paljon älykännykän
näpyttelystä. Mutta haaste on aina myös mahdollisuus. On älykännykkä myös
huoltomiehellä, jolla hän ottaa työtehtäviä vastaan ja dokumentoi ja kuittaa
oman työnsä. Voimme nähdä myös nenät kiinni kosketusnäytössä kasvavat lapsemme
valmistautumassa tulevaisuuden mobiiliteknologiaan nojaavaan työelämään. Hankkeessa
on tärkeää kuunnella myös opiskelijoiden ääntä muutoksen suunnasta.
Nuoret on
saatava innolla mukaan ammatilliseen koulutukseen. Tulevaisuuden rakentajat on
saatava jo peruskoulussa ymmärtämään laajasti yhteiskuntamme rakenteita ja
kaikkea sitä työtä, jota yhteiskunnassamme tehdään. Taloudellisen tiedotustoimiston maailmallakin
palkittu Yrityskylä-konsepti on tärkeää taustatyötä ammatillisen koulutuksen
vetovoimalle. Tarvitaan siis vetovoimaa, jotta nuoret saadaan hakeutumaan
tulevaisuuden aloille. Ja
tulevaisuudessa noita aloja on koulutettava entistä työelämävetoisemmin.
Toivotankin
positiivista tsemppiä koko Työpaikalla tapahtuu -hankkeen toteutusryhmälle. Hankkeen tavoitteiden toteuttaminen vaatii
isoa työtä yhteistyössä yritysten kanssa. Kokonaisuus tiivistyy kahteen
kysymykseen. 1. Kuinka yritysten ja oppilaitosten välinen opetuksellinen yhteistyö
organisoidaan ja johdetaan molempia osapuolia hyödyttävästi? 2. Kuinka opiskelija voi tämän hallitun opetuksen
avulla kasvaa tehokkaammin kiinni hienon yhteiskuntamme rakenteisiin opintojen
aikana? Meillä on rahaa miljoona euroa/kysymys. Sen pitäisi riittää vastauksien
löytymiseen, jos vain sydän ja rohkeus ovat hankkeen tekijöillä mukana. Työn iloa hankkeeseen!
Kimmo Anttonen
Itä-Suomen aluepäällikkö, Rakennusteollisuus
Ohjausryhmän puheenjohtaja, Työpaikalla tapahtuu -hanke
