Maakuntamatkailua

Syksyn mittaan työpaikalla tapahtuvan oppimisen kehittäjät ovat yritysten ja työpaikkojen lisäksi jalkautuneet erilaisiin tapahtumiin ja tilaisuuksiin keskustelemaan oppimisen uusista suunnista. Yksi aivan mainio foorumi tällaiselle keskustelulle ovat kuntien järjestämät yritysaamukahvit, joissa saamme tavata yritysten edustajia ja vaihtaa ajatuksia. Eilen Rautalammilla olikin huikeat lähes 30 yrityksen edustajaa koolla! Ja taas saatiin hyviä ideoita siitä, miten viedä asioita eteenpäin. Keskustelussa olivat mm. opettajien työelämäjaksot paikallisissa yrityksissä sujuvan yhteistyön vauhdittajina ja nuorten opiskelijoidemme ohjaamisen vastuun kysymykset. Hankkeesta mukana olivat tällä kertaa mukana rakennusalan opettaja Hannu Savolainen ja projektipäällikkö Maija Savolainen (kuva tilaisuudesta alla).

Pienemmiltä paikkakunnilta oppilaitokselle tuleva viesti on selkeä: työpaikalla tapahtuvan oppimisen keinoin pitäisi pystyä tukemaan oppimista kotipaikkakunnan yrityksissä. Näin voitaisiin helpottaa yritysten rekrytointia ja tukea mahdollisuuksia jäädä myös opiskelun jälkeen paikkakunnalle asumaan. Ammattiin opiskelun aloittaminen tarkoittaa turhan usein muuttoa pois kotipaikkakunnalta, mikä ei välttämättä monessakaan mielessä ole paras mahdollinen ratkaisu. Tässäpä meille yhteistä haastetta: mahdollisuuksia on, miten niistä tehdään totta?

Lämmin kiitos kaikille teille, joiden kanssa olemme jo saaneet vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia, tästä on hyvä jatkaa yhteistyön rakentamista! Jotta pääsemme työpaikalla tapahtuvassa oppimisessa käytännön toteutuksen tasolle, tarvitsemme ennakkoluulottomia kokeiluja. Kokeilut täytyy toki suunnitella hyvin ja rakentaa oppimisen kannalta tarkoituksenmukaisiksi, mutta vain olemalla rohkeita pääsemme eteenpäin. Ennen kokeilujen tai edes niiden suunnittelemisen vaihetta rohkaisin kuitenkin yrityksiä, yrittäjäyhdistyksiä, kuntatoimijoita ja muita asian äärellä toimivia kutsumaan meidät kylään: keskustellen on hyvä aloittaa ja mielipiteet ja kokemuksetkin ovat meille itsessään arvokkaita. Ammatillinen koulutus uudistuu, ja nyt voimme yhdessä vaikuttaa siihen, miten tämä Pohjois-Savossa tehdään.

Kehitysasiantuntija Hannu Savolainen ja projektipäällikkö Maija Savolainen, Työpaikalla tapahtuu -hanke.

 

Kutsumuksesta ja kohtaamisista

Viime viikon tiistaina 10.11. osallistuin Työn ja ohjauksen merkitys nuorten ammatillisessa koulutuksessa -seminaariin, jossa vietettiin OKM:n rahoittamien nuorten työssäoppimisen ja oppisopimuksen kehittämisen hankkeiden päätösjuhlaa meillä Sakkyssa. FT Lauri Järvilehto puhui työn merkityksestä niin osuvia sanoja, että miettimistä on riittänyt moneksi päiväksi.

Mitä Järvilehto sitten sanoi? Paljon muutakin, mutta erityisen monta kertaa sen, ettei ihminen tarvitse koulutustaan vastaavaa työtä vaan intohimoaan vastaavaa työtä. Intohimoa vastaava työ on (sikäli kun Järvilehtoa oikein tulkitsen) jotain, millä koen olevan merkitystä, jotain jonka koen hyödylliseksi, jotain jota teen silmät vilkkuen, jotain jossa voin omia kykyjäni hyödyntäen tehdä hyvää toisille. Ei siis niinkään sitä, mitä yleisesti ottaen parhaana pidetään tai minkä tekeminen on juuri sillä hetkellä aina hauskaa, vaan jotain, jolla on merkitys ja mieli. Jotain, jonka tekemisen koen kutsumustani vastaavaksi.

Merkityksestä syntyy tekemisen mieli, ja kokemus oman tekemisen merkityksellisyydestä motivoi meistä jokaista. Motivoitunut opiskelija ja työntekijä tietää, miksi työtään tekee ja mitä hänen tarvitsee osata ja oppia. Voisimmeko siis tarjota nuorille ja vähän aikuisemmillekin intohimoa vastaavaa koulutusta? Ja onko intohimo aina nähtävissä heti opintojen alkaessa, vai voisimmeko ruokkia sitä tarjoamalla monenlaisia mahdollisuuksia löytää oma kutsumus? Näitä oivalluksen ja oppimisen paikkoja on maailma pullollaan, koulussa ja työpaikoilla.

Intohimon toteuttaminen arjessa ei aina tunnu kovin intohimoiselta: jokaiseen kutsumuksellisenkin työn arkipäivään kuuluu lukematon määrä asioita, joita ei itsessään voi sanoa kovin mielenkiintoisiksi, mutta joita on siedettävä. Merkitystä onkin etsittävä kauempaa, työn kokonaisuudesta ja tarkoituksesta. Uskon työelämäympäristöissä oppimisen mahdollisuuksiin myös sietämisen taidon kehittymisessä: työpaikalla kaikkien on tehtävä myös asioita, jotka ”eivät nappaa”, muuten ei homma pyöri.

Sari Gustafsson kirjoittaa Ammattiosaamisen kehittämisyhdistys AMKE ry: n sivujen blogissaan, että Ammatillisen koulutuksen kohdalla tulee jatkossa keskittyä hallinnon sijasta (tuotantolähtöinen toimintatapa) yhä enemmän asiakaslähtöiseen toimintatapaan: Keskitytään ydintoimintaan, pedagogiikkaan ja tuloksellisiin kohtaamisiin, joissa työelämän ja yksilön tarpeet kohtaavat optimaalisesti.

Tätä ajatusta pureskellessani mietin, voisimmeko näin ajattelemalla ja toimimalla, osaksi työpaikalla tapahtuvaa oppimista kehittäen luoda uusia mahdollisuuksia kutsumuksellisempaan koulutukseen ja työhön, opiskelijan ja työpaikan näkökulmasta merkityksellisiin kohtaamisiin? Ensimmäisiä Työpaikalla tapahtuu -hankkeen oppimispilotteja valmistellaan parhaillaan: tulevaisuus tuottakoon meille uusia kokemuksia kohtaamisten laadusta.

Maija Savolainen
projektipäällikkö, Työpaikalla tapahtuu -hanke
 

Vain muutos on pysyvää

Minulla oli johtamallani työmaalla eräs harvasanainen jo harmaantunut 40-vuotta alalla työskennellyt ammattilainen. Usein vaikutti siltä, että hän vain murahteli saapastellessaan työmaalla, mutta hän oli viimeisen päälle arvostettu ammattilainen. Todellisen ammattilaisen tunnistaa siitä, ettei hänellä ole koskaan kiire, mutta tulosta syntyy paljon. Minulla oli nuorena johtajana halu kouluttaa työmaallani mahdollisimman paljon harjoittelijoita. Kolmenkymmenen ammattilaisen työmaallani oli enimmillään kuusi harjoittelijaa, jotka kiersivät eri työvaiheissa viikon välein.

Uskoin järjestämäni kiertävän ohjaustavan palvelevan tehokkaasti tulevien rakentajien oppimista. Erään viikkopalaverin, jossa olivat mukana myös työmaani kuusi harjoittelijaa, jälkeen päätin laittaa koulutus- ja johtamisfilosofiani todelliseen testiin. Kysyin tältä sätkää käärivältä ammattimieheltä, että mitä hän oli mieltä eri työvaiheissa viikoittain vaihtuvista harjoittelijoista. Hän vastasi: ” Eivät ole vaivaksi ja hyvähän se on, että ovat, koska eihän näitä hommia muuten opi.”

Tähän minut yllättäneeseen lausahdukseen kiteytyy uskoni ja näkemykseni Sakkyn käynnistämää Työpaikalla tapahtuu -hanketta kohtaan. Otan hankkeen hyvin henkilökohtaisesti toimiessani sen ohjausryhmän puheenjohtajana, koska uskon hankkeeseen. Uskon, että olemme hankkeen kanssa menossa oikeaan suuntaan koko ammatillisen koulutuksen uudistusta, ja yhteiskuntamme kehitystä ajatellen. Enkä usko ajattelevani liian laajasti, kun näen käsissämme olevan todellisen kärkihankkeen. Teollisuus kokee todelliseksi ongelmaksi ammatillisen koulutuksen huonon vastaavuuden työelämään. 

Olen koko työurani osaltani pyrkinyt lähentämään työpaikkoja ja oppilaitoksia ja tehnyt tätä työtä molemmilla puolilla. Tulevaisuudessa on entistä tärkeämpää, että oppilaitosten ja työpaikkojen välinen raja hämärtyy. Oppilaitosten on oltava entistä enemmän osa työpaikkojen arkea ja työpaikkojen on ymmärrettävä oman työprosessin kyljessä jatkuvana kulkevan opetuksen merkitys. Mestari-kisälliopetusmallin on oltava kiinteä osa ammatillista koulutusta.

Myös opettaessani ammattikorkeakoulussa minulla oli mahdollisuus luoda yhteistyössä alan yritysten kanssa suoraan työmaille tehtävät oppimisprojektit. Myös ammattikorkeakoulujen opetuksen opettajineen on integroiduttava tehokkaammin työelämään. Projektien aikaansaaminen oli opettajanurani huippuhetkiä, ja ne syntyivät vain kovalla työllä. Kiersin yrityksiä ja istuin vuoden päivät palavereita, ennen kuin pääsimme pilotoimaan opintoja työmaille. Yritysten saaminen mukaan vaati paljon jalkatyötä, eli muiden vielä lomaillessa olin jo töissä sopimassa yritysten kanssa tulevista projekteista.

Samaa me yritämme hankkeessamme tehdä isommin ja vaikuttavammin ja koko ammatilliselle koulutuskentälle malliksi. Unelmien on oltava suuria. Niihin on uskottava ja niiden eteen on tehtävä sydämellä töitä. Ahkera työnteko ja usko unelmiin ovat tehneet Suomesta sen mallimaan, jossa elämme. Työnteon on jatkuttava myös hyvinvointiyhteiskunnassa. Meidän on pystyttävä uudistamaan ammatillisen koulutuksen toteutus sellaiseksi, että valmistuva opiskelija on entistä valmiimpi jatkuvasti kiivaammin kehittyvään työelämään. Tällä on suora vaikutus myös kansalliseen kilpailukykyyn, jolla turvaamme hyvinvointimme tulevaisuuden. Sakkyn hankkeessa muovaamme 32:n ammatillisen tutkinnon opintoja siten, että jo 2017 aloittavat opiskelijat pilotoivat ammatillisia opintoja, joissa 50% opiskelusta tapahtuu työpaikoilla.

Emme enää halua toistaa menneisyyttä, vaan luoda rohkeasti uutta.  Muutos on aina mahdollisuus, mutta muutoksen johtaminen ja hallinta ovat aina työläitä. Kannan huolta myös yritysten ja oppilaitoksen kyvystä vastata muutokseen, joka vaikuttaa molempien perustoimintoihin. Suuri hanke on tarpeen, koska tavoiteltava muutos on suuri ja sen toteuttamiseksi tarvitaan paljon työtä yhteistyöhalun lisäksi.

Hankkeen ohjausryhmä näkee mahdollisuuksien lisäksi paljon haasteita. Pienin haasteista ei ole se, että nykynuori näyttää olevan kiinnostunut liian paljon älykännykän näpyttelystä. Mutta haaste on aina myös mahdollisuus. On älykännykkä myös huoltomiehellä, jolla hän ottaa työtehtäviä vastaan ja dokumentoi ja kuittaa oman työnsä. Voimme nähdä myös nenät kiinni kosketusnäytössä kasvavat lapsemme valmistautumassa tulevaisuuden mobiiliteknologiaan nojaavaan työelämään. Hankkeessa on tärkeää kuunnella myös opiskelijoiden ääntä muutoksen suunnasta. 

Nuoret on saatava innolla mukaan ammatilliseen koulutukseen. Tulevaisuuden rakentajat on saatava jo peruskoulussa ymmärtämään laajasti yhteiskuntamme rakenteita ja kaikkea sitä työtä, jota yhteiskunnassamme tehdään.  Taloudellisen tiedotustoimiston maailmallakin palkittu Yrityskylä-konsepti on tärkeää taustatyötä ammatillisen koulutuksen vetovoimalle. Tarvitaan siis vetovoimaa, jotta nuoret saadaan hakeutumaan tulevaisuuden aloille.  Ja tulevaisuudessa noita aloja on koulutettava entistä työelämävetoisemmin.

Toivotankin positiivista tsemppiä koko Työpaikalla tapahtuu -hankkeen toteutusryhmälle. Hankkeen tavoitteiden toteuttaminen vaatii isoa työtä yhteistyössä yritysten kanssa. Kokonaisuus tiivistyy kahteen kysymykseen. 1. Kuinka yritysten ja oppilaitosten välinen opetuksellinen yhteistyö organisoidaan ja johdetaan molempia osapuolia hyödyttävästi?  2. Kuinka opiskelija voi tämän hallitun opetuksen avulla kasvaa tehokkaammin kiinni hienon yhteiskuntamme rakenteisiin opintojen aikana? Meillä on rahaa miljoona euroa/kysymys. Sen pitäisi riittää vastauksien löytymiseen, jos vain sydän ja rohkeus ovat hankkeen tekijöillä mukana.  Työn iloa hankkeeseen!

Kimmo Anttonen

Itä-Suomen aluepäällikkö, Rakennusteollisuus

Ohjausryhmän puheenjohtaja, Työpaikalla tapahtuu -hanke 

Blogissa kuulumisia työpaikalla tapahtuvan oppimisen kehittämisestä

Hyvä lukija,

tervetuloa seuraamaan Työpaikalla tapahtuu -hankkeen blogia! Blogissa kerromme kuulumisia työpaikalla tapahtuvan oppimisen kehittämisestä meillä Savon ammatti- ja aikuisopistossa ja tuomme esille eri toimijoiden näkemyksiä matkamme etenemisestä. Mitä tästä kaikesta ajattelee opiskelija, opettaja, työpaikkaohjaaja, toimitusjohtaja tai vaikka projektipäällikkö? Pysypä matkassa mukana niin tiedät.

Ammatillinen koulutus uudistuu koko Suomessa, ja Savon koulutuskuntayhtymän strategia tulevaisuuden haasteisiin vastaamiseksi on poikkeuksellisen rohkea. Tavoitteenamme on, että jo parin vuoden päästä alkavissa perustutkinnoissa ─ siis nimenomaan ns. nuorten koulutuksessa ─ puolet opiskelijan oppimisesta tapahtuu työelämän ympäristöissä. Nykyiselläänkin tutkintoihin kuuluu työelämässä suoritettavia jaksoja, työssäoppimista, mutta työpaikalla tapahtuvalla oppisella käsitämme lisäksi laajemman kirjon erilaisia toteutustapoja. Se voi olla esimerkiksi ryhmämuotoista oppimista yrityksen tiloissa tai eripituisia työelämäprojekteja.

Strategiaa kohti ponnistamme Euroopan sosiaalirahaston rahoittamalla kehittämishankkeella (hankesivut täällä), jossa luodaan työpaikalla tapahtuvalle oppimiselle raameja ja kokeillaan sen toteutuksen erilaisia malleja. Niin hanke kuin tietysti strategiakin koskettaa kaikkia meillä opiskeltavia ammatillisia perustutkintoja, joita on tällä hetkellä 32. Tutkinnot ovat erilaisia, toimialat ja yritykset ovat erilaisia ja siten haasteetkin ovat erilaisia. Monissa tutkinnoissa työpaikalla tapahtuvan oppimisen kehittäminen on jo varsin pitkällä, ja erilaisia toteutustapoja ja toimivia yritysyhteistyön malleja meillä on jo olemassa paljonkin. Projektipäällikkönä miellän suurimman haasteemme hankkeen näkökulmasta liittyvän juuri kehittämistyön ja tavoitteen laajuuteen: kuinka pääsemme yksittäisistä hyvistä käytännöistä mahdollisimman yhtenäiseen ja silti tutkintojen ja yritysten erilaisuuden huomioivaan toimintamalliin?

Tämän syksyn aikana olemme ottaneet ensiaskeleita suunnitelmista toteutukseen: itse aloitin projektipäällikkönä elokuun alussa ja sain pian työparikseni Arja Pehkosen, joka toimii hankkeessa pedagogisena asiantuntijana. Viime viikon keskiviikkona 30.9. aloitimme hanketyötä isommalla porukalla, kun koolla olivat osaamisalueiden kehitysasiantuntijat eli eri tutkintojen kehittämistyöstä vastaavat 10 opettajaa – valtava määrä monipuolista osaamista ja syvällistä oppimisen arjen tuntemusta. Kaikkien meidän yhteystiedot löydät hankesivulta.

Elokuun jälkeen on monella rintamalla keskusteltu työpaikalla tapahtuvan oppimisen haasteista. Miten opettajan työ ja opiskelijan arki muuttuu? Miten yritykset ja työpaikat lähtevät mukaan oppimisympäristöjen kehittämiseen ja miten ne siitä hyötyvät? Mitä kaikkea työpaikalla tapahtuva oppiminen pitää sisällään? Millaisia pelisääntöjä toteutuksessa tullaan tarvitsemaan? Uskon, että olemme varsin hyvin perillä keskeisimmistä haasteista, nyt on aika lähteä luomaan mahdollisuuksia kaikkia hyödyttävälle yhteistyölle. Tähän yhteistyöhön toivotan lämpimästi tervetulleeksi mukaan työpaikat, opiskelijat ja opettajat. Opitaan yhdessä oppimaan uudella tavalla!

Maija Savolainen
projektipäällikkö, Työpaikalla tapahtuu -hanke